Suurkylän kartano on yksityiskoti.


Sitten olivat kartanon omistajina Tönne Olavinpoika (Delphin), Niilo Pietarinpoika (Silfversparre) ja Henrik Abel von Minden (v:een 1576).


Kuninkaankartano ja kuninkaankarja- talo ovat kruunun omistamia kruununluontoisia tiloja, joita kruunu nykyään käyttää yksityisille vuokraamalla.

Den andre ", "hverandre "]], "jäättyyt": [["fryse til is "]], "dikti": [["dikt "]], "ovikello": [["dørklokke "]], "Isokarfuu": [["Storebjørn "]], "dietti": [["diett "]], "kaikki": [["all ", "alle "]], "päinvastoin": [["tvert imot "]], "viinimarja": [["vindrue "]], "käyrä": [["bøyd ", "kroket ", "krum "]], "satsata": [["satse "]], "postipaikka": [["poststed "]], "vaijeta": [["tie "]], "aikakartta": [["tidskart "]], "vastalet": [["motbakke "]], "poltto": [["brensel "]], "astiinpesomasiini": [["oppvaskmaskin "]], "plaana": [["plan "]], "osto": [["kjøp "]], "läpimitta": [["diameter "]], "direktoraatti": [["direktorat "]], "niitty": [["slått ", "eng "]], "vuotinen": [["års gammel "]], "hyppytouvi": [["hoppetau "]], "tollo": [["dum "]], "heiluut": [["pendle ", "svinge ", "svaie "]], "köngäs": [["foss "]], "höyläpenkki": [["høvelbenk "]], "epävissi": [["ubestemt "]], "vissi": [["sikker ", "viss "]], "kuivakala": [["tørrfisk "]], "luistaat": [["skøyte ", "gå på skøyter "]], "kukka": [["blomst "]], "vallan": [["helt ", "aldeles "]], "lepo": [["hvile "]], "kummastella": [["undre seg ", "forundre "]], "nahkasaapas": [["skinnstøvel "]], "kirkko": [["kirke "]], "oikkeuđenkäynti": [["rettergang ", "prosess "]], "lattoot": [["komme "]], "sielä": [["der "]], "turvalisesti": [["tryggt "]], "keituri": [["geit "]], "aikasaapphaat": [["tidsstøvler "]], "öljykenttä": [["oljefelt "]], "sattaat": [["regne "]], "anonsi": [["annonse "]], "nurin päin": [["på vranga ", "vrengt "]], "Atlantteri": [["Atlanterhavet "]], "paljas": [["naken ", "bar "]], "kaupittaat": [["selge "]], "sukalttaat": [["dykke "]], "kärppä": [["røyskatt "]], "kaffiautomaatti": [["kaffeautomat "]], "persoona": [["person "]], "olematon": [["ikke eksisterende ", "ubetydelig "]], "äijä": [["kar ", "gubbe ", "mann ", "bestefar ", "bjørn "]], "ruffelipilvi": [["stor og høy uværssky "]], "joksiki": [["ganske ", "rett så "]], "kuusisattaa": [["sekshundre "]], "syli": [["fang ", "favn "]], "laskeet": [["slipe ", "kvesse ", "gå ned ", "tappe ", "slippe ", "legge ", "legge ned ", "legge på ", "senke ned ", "ferdes nedover ", "lande "]], "pievu": [["hi "]], "neljesosa": [["fjerdedel "]], "mönsteri": [["mønster "]], "potkiit": [["sparke "]], "alkupörä": [["opprinnelse "]], "kruuvahomma": [["gruvearbeid "]], "soffa": [["sofa "]], "vartti": [["kvarter ", "fjerdedel "]], "kantapää": [["hæl "]], "nokkarengas": [["nesering "]], "suvi": [["sommer "]], "kissanpoika": [["kattunge "]], "yhđensorttinen": [["en slags "]], "etelämpi": [["sørligere "]], "vihree": [["grønn "]], "kylmetyttäät": [["fryse "]], "kuvvaaja": [["fotograf "]], "poukama": [["hvirvelstrøm "]], "viinamonopooli": [["vinmonopol ", "pol "]], "nuppi": [["knopp ", "topp "]], "eno": [["morbror ", "onkel ", "elv "]], "laukottaat": [["få til å springe ", "få til å galoppere "]], "viima": [["luftdrag "]], "sekanisujauho": [["sammalt hvetemel "]], "palonki": [["ballong "]], "leprajoukko": [["leprakoloni "]], "nenäliina": [["lommetørkle "]], "lohenpenikkä": [["lakseyngel "]], "pääskynen": [["svale "]], "lastikaara": [["lasteplan "]], "lattuu": [["løype ", "skispor ", "skiløype "]], "ruokkaila": [["spise ", "ete "]], "tuiskuttaat": [["fyke "]], "huomata": [["legge merke til "]], "koiju": [["bjørk "]], "senttimeetteri": [["centimeter "]], "ouđosti": [["rart "]], "paikannimi": [["stedsnavn "]], "villi": [["voldsom ", "vill "]], "republikki": [["republikk "]], "rantet": [["sted for vedhogst "]], "palmureservaatti": [["palmereservat "]], "nauraat": [["le ", "smile ", "flire "]], "katunäkö": [["gatelys "]], "sakko": [["bot "]], "kutka": [["kløe "]], "kaakkuri": [["lom ", "smålom "]], "slaalomiluokka": [["slalåmbakke "]], "hyyssä": [["hyse "]], "sleka": [["slegge "]], "pirruila": [["djevles "]], "kuitenki": [["likevel ", "i hvert fall "]], "termiini": [["termin "]], "janturi": [["måned ", "døgn "]], "fiini": [["fin ", "tynn "]], "suku": [["slekt "]], "loukku": [["felle "]], "palttuut": [["få nok "]], "sportilinen": [["sportslig "]], "kriili": [["krill ", "småfisk "]], "pyöryttäät": [["vende ", "snu tilbake "]], "saaja": [["mottaker "]], "täyttyyt": [["fylles ", "gå i oppfyllelse ", "bli full "]], "pummata": [["bomme "]], "pikiöljy": [["bekolje "]], "kyset": [["spørsmål "]], "suonenveto": [["senestrekk "]], "potunpano": [["potetplanting "]], "paakariuuni": [["bakerovn "]], "nötteri": [["nøtt "]], "sallaa": [["i smug ", "i all hemmelighet "]], "kauha": [["øse "]], "pataljoona": [["bataljon "]], "tradišuuni": [["tradisjon "]], "saamaton": [["uforetaksom "]], "tiuskuttaat": [["krangle med "]], "nissu": [["nise "]], "inspekšuunistašuuni": [["inspeksjonsstasjon "]], "murskata": [["knuse "]], "vannet": [["hjulkrans ", "tønnebånd "]], "korttipakka": [["kortspill "]], "amfiteatteri": [["amfiteater "]], "leikkaus": [["kutting ", "skjæring ", "snitt ", "operasjon "]], "pappa": [["pappa ", "far "]], "painajaisuni": [["mareritt "]], "kulmakarvat": [["øyebryn "]], "kassuuttaat": [["oppfostre "]], "tikku": [["stikke ", "pinne "]], "maanalhainen": [["underjordisk ", "hulder "]], "öystä": [["øst "]], "mistanttaat": [["miste "]], "puhemies": [["talsmann "]], "kulmakarva": [["øyebryn "]], "personaali": [["personale "]], "syntymäkieli": [["morsmål "]], "netti": [["nett "]], "terassi": [["terrasse "]], "maanpruuki-ala": [["gods ", "gårdsbruk ", "landbrukskoloni "]], "minkki": [["mink "]], "käyläkkö": [["neverkont "]], "pakanuus": [["hedendom "]], "mätikakko": [["rognbolle "]], "alaikhäinen": [["mindreårig "]], "kalafaprikki": [["fiskefabrikk "]], "klassi": [["klasse "]], "riuttuut": [["flyte ", "tas av strømmen ", "reke ", "drive omkring "]], "johđattaaja": [["leder "]], "aikalaila": [["ganske mye "]], "maksamaton": [["ubetalt "]], "kulttuurityö": [["kulturarbeid "]], "mamma": [["mamma "]], "stryykätä": [["stryke "]], "tekeminen": [["det å gjøre ", "gjøremål "]], "pelko": [["angst ", "frykt ", "redsel "]], "yskä": [["forkjølelse ", "hoste "]], "kirkkosuokkana": [["kirkesokn "]], "orsi": [["bjelke ", "taksperre ", "takås ", "vagl "]], "härkin": [["trevisp av furu- eller grantopp "]], "pakkanen": [["frost ", "kulde "]], "malmi": [["malm "]], "hävytön": [["uforskammet "]], "pilli": [["høystrå ", "gress ", "høy ", "strå "]], "tuuri": [["tur ", "lykke "]], "loppusumma": [["sluttsum "]], "ruska": [["morgenrøde ", "høstfarge "]], "rautapelli": [["jernstativ "]], "lanta": [["østersjøfinsk på Nordkalotten "]], "hersku": [["godbit ", "delikatesse "]], "fileteerata": [["filetere "]], "oikkeus": [["domstol ", "rett ", "rettighet "]], "aikaknappi": [["tidsknapp "]], "helluntaikuostet": [["pinseri "]], "merikala": [["saltvannsfisk "]], "lompolo": [["innsjø ", "tjern ", "vatn "]], "meriraukka": [["draugen "]], "saksalainen": [["tysk "], ["tysker ", "tysk "]], "aukkeus": [["åpenhet "]], "luppoila": [["drive ", "reke "]], "raavastuut": [["bli voksen "]], "ylimäinen": [["overst "]], "hihtaaja": [["skiløper "]], "vaihet": [["skifte "]], "norja": [["norsk ", "norsk språk "]], "hankkiit": [["skaffe "]], "räpytellä": [["blinke "]], "kirkkodepartementti": [["kirkedepartement "]], "kosatus": [["fem år gammel hanrein "]], "veljekset": [["brødre til hverandre "]], "jatkata": [["forlenge ", "fortsette "]], "oppitytär": [["lærejente "]], "fapriikki": [["fabrikk "]], "koitto": [["gry ", "gryning "]], "muoji": [["mote "]], "kierttäät": [["gå omveier ", "runde ", "reise rundt ", "gå rundt ", "dreie ", "skru "]], "taaja": [["tett "]], "karhuunpesä": [["bjørnehi "]], "jälli": [["fiskehjell ", "hjell "]], "sortti": [["slag ", "sort "]], "kaarnet": [["krøkebær "]], "sylfaatti": [["sulfat "]], "oikaista": [["rette ", "korrigere "]], "puolustus": [["forsvar ", "unnskyldning "]], "kemppi": [["kjempe "]], "ukko": [["gubbe "]], "järvivenet": [["innsjøbåt "]], "rapalantto": [["gjørmedam ", "gjørmehull "]], "laiha": [["mager "]], "tukettuut": [["bli kvalt "]], "talvi": [["vinter "]], "potunotto": [["potetopptak "]], "raunio": [["ruin "]], "tyhmä": [["dum "]], "puolinen": [["middag omkring kl.

Vihdin Kuningas Vihaa Voileipiä

— Kartano kuului pitkät ajat vasta 1845 sammuneelle von Burghausen-suvulle, joka omisti useampia tiloja Ttä-Suomessa.

1800-luvun puolivälissä Hovila sai kuuluisuutta kartanon tuntumassa sijainneen Piekkolan lähteen takia. Lähteen vettä oli jo vanhastaan pidetty terveellisenä elämänvetenä. Lähteelle tultiin pitkienkin matkojen takaa vaivoja hoitamaan. Vesi oli hyvin rautapitoista ja jonkun kerrottiin todella parantuneen vettä juotuaan. Kesäisin Piekkolan lähde oli suosittu seurustelupaikka, sen läheisyydessä oli kylpylaitos ja Betesdan kasino, jossa säätyläiset pitivät illanviettojaan. Ajan tapoihin kuului, että Sysmän vallasväki kävi talvisin tapaamassa ystäviään esim Loviisassa ja kesäisin näitä siteitä vahvistettiin kutsumalla loviisalaiset virkistäytymään Piekkolan lähteelle.
Etelä-Suomen Sanomat 29.9.1993

Historiaa
Hovilan kartanon historiassa törmätään tunnettuun Tandefelt-sukuun. Hovila kuului suvulle 1600-1700-luvuilla. Viimeinen Hovilan Tandefelt oli luutnantti Aadam Juhana Tandefelt, joka joutui sodassa saksalaisten vangiksi ja joutui lunnasrahat saadakseen antamaan kartanon serkulleen. Hän kuoli rutiköyhänä vuonna 1913. Hovilan seuraavaksi omistajaksi tuli Otto Wilhelm Magnus Wadenstjerna. Lähdeteoksissa häntä verrataan Onni Schildtiin – varatuomari Wadenstherna oli mm. aikanaan Sysmän kunnalliselämän keskeisimpiä vaikuttajia.
Hovilan päärakennuksen ensimmäiset osat ovat perimätiedon mukaan 1700-luvulta. Päärakennukseen johtavan kujan varrella on 1700-luvulta peräisin oleva vilja-aitta. Vilja-aitan kyljessä on tallessa taottu rengas, johon vieraat sitoivat hevosensa. Onni Schildt oli oli muuten kuuluisa siitä, että hän ei malttanut ajaa toisten hevosten perässä, kyytipojan oli parasta päästä toisten ohi tai senaattori saattoi hakea tuota pikaa toisen kuskin.

Vuonna 1914 Hovilan kartano siirtyi Hartolasta kotoisin olevan Juho Hovion (entinen Porvari) omistukseen. Talousneuvoksen arvonimen saanut Hovio oli aikaansaapa kartanonomistaja. 1920-luvun alussa hän oli miettinyt, miten saada kartanoa ympäröivät Päijänteen lahdet hyödyllisempään käyttöön. Hovio sattui sopivasti puhumaan asiasta tutulle professori Kokkoselle, joka suunnitteli alueen patoamisen ja kuvattamisen. Hoviolla riitti päättäväisyyttä viedä hanke läpi epäilyistä huolimatta. 1950-luvulla julkaistu Pellervo-lehti ihasteli entisillä ”lutakoilla” kasvavaa timoteitä ja apilaa. Kaikkiaan patoamalla kuivattiin alaa noin 60 ha, josta nykyäänkin on osa viljeltävänä. Vuonna 1925 Juho Hovio perusti Sysmän Höyrysaha -nimisen yrityksen, joka toimi 1980-luvulle asti, sahatavaraa vietiin Sysmästä mm. Englantiin. Yhtiö myytiin vuonna 1944 Asko Oy:lle, mikä seurauksena sahan alue tunnetaan edelleenkin Askon alueena.


Veikkaus tekee peleihinsä merkittävän uudistuksen

Hovilan kartano (Antti ja Kristiina Korpinen)
Kun puhutaan Hovilan kartanosta, se yhdistetään yleensä senaattori Onni Schildtiin. Onni Schildtin nimi on jäänyt historiaan monella eri tavalla. Hän oli edistyksellinen maatalouden kehittäjä, senaattori, Sysmän Säästöpankin perustaja ja Itä-Hämeen ensimmäisen maanviljelysseuran alullepanija. Vanhemmiltaan nuori Onni Schildt sai perinnöksi vahvan siteen suomalaisuussaatteeseen; lääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt tunnetaan henkilönä, joka on tuonut suomenkielen keskeiseen sanastoon eniten sanoja.
Onni Schildt opiskeli nuorena Ruotsissa ja Tanskassa maataloutta, keskittyen erityisesti karja-ja maitotalouteen. Tullessaan Sysmään hoitamaan sukunsa kartanoita, hän ryhtyi tarmokkaasti soveltamaan oppejaan käytännössä. Onni Schildtin mukana tuli seudulle ensimmäinen rauta-aura.
1860-luvulle Suomea koettelivat ankarat katovuodet ja silloin havaittiin yksipuolisen viljanviljelyn haavoittuvaisuus. Aiemmin välttämättömänä pahana pidettyä karjanhoitoa ryhdyttiin kehittämään ja etenkin voista tuli merkittävä kauppatavara.
Onni Schildt oli luonteeltaan edelläkävijä. Hänellä oli siuhen kaikki tarvittavat edellytykset. Kartanot takasivat taloudellisen pohjan ja hänellä oli uusinta tietoa ja paljon yhteyksiä. Schildt perusti myös meijeri-ja karjanhoitokoulun, joka toimi Hovilassa hänen kuolemaansa asti 1913. Tuolloin koulu siirrettiin Henrik Silenin isännöimään Nordenlundin kartanoon; siellä se toimi vuoteen 1934.

Lotossa jäätiin ilman täysosumia – katso tästä oikea rivi

Vuokko ja Erkki Virolainen ostivat Rannan kartanon päärakennuksen ympäristöineen vuoden 2002 alusta tarkoituksena viettää eläkepäiviä näissä ympyröissä. Vuokko palasi näin juurilleen ja Erkki hänelle rakkaaksi käyneelle seudulle, missä molemmat ovat yhdessä käyneet koulun luokkatovereina.
Sysmä tarjosi Erkille hyvät mahdollisuudet tärkeisiin harrastusmuotoihin kuten metsästykseen, kalastukseen, halkojenhakkuuseen ym. Erkki oli syntynyt Vuoksenrannassa Kannaksella ja tullut Sysmään viisivuotiaana. Yhdessä Vuokko ja Erkki kävivätkin Erkin kotitilalla Karjalassa ja Salmenkaidalla, jonne Vuokon isä hävisi muiden sysmäläismiesten mukana talvisodassa.
Varsinaisen elämäntehtävänsä Erkki Virolainen suoritti Turun yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professorina ja yliopistollisen keskussairaalan ylilääkärinä sekä lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina. Vuokko puolestaan pääsi eläkkelleVarsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta puutarhaopin lehtorin virasta.

Anneli Auer tylyttää Joulusaarnassaan

Vuokko Virolaisen isä, Heikki Viktor ( Streng vuoteen 1936 saakka) Suurkylä syntyi 19.1.1907, kuoli 21.2.1940
Hän kävi Kokemäen maatalousoppilaitoksen ja valmistui Kurkijoen (Kannaksella) maatalousopistosta maatalousteknikoksi. Vuokko Virolainen kertoo, että koko suku oli aktiivisesti kiinnostunut maataloudesta. He tekivät yhdessä maataloudellisia retkiä ja järjestivät näyttelyitä ja maatalouteen liittyviä kilpailuja. Suojeluskuntatoiminta oli myös hänen sydäntään lähellä. Heikki Viktor hoiti kartanoa isänsä ohella ja tarkoituksena oli jäädä isän jälkeen tilanomistajaksi. Sota muutti suunnitelmat. ”Vaikka viimeiseen mieheen saakka taistellaan, mutta periksi ei anneta ryssälle” kirjoitti hän Vuokon äidille rintamalta keskenjääneessä viimeisessä kirjeessään. Vanhempien toiveet eivät täyttyneet, vaan hän kaatui talvisodassa 1940. Vuokko Virolainen jäi 8 kuukauden ikäisenä orvoksi ja hänen ainoaksi lapsekseen.

Kasino avattiin M/S Georg Otsilla 5

Rannan kartanon salin seinällä on valokuvia, joissa kartanon esi-isiä ja -äitejä. Alma Elisa Yttölä 17.9.1872 – 20.6.1948 ja Aleksander Viktor Streng 31.7.1873 -2.12.1947. Aleksander Viktor Streng, Vuokko Virolaisen vaari, joka oli Suurkylän vanhin poika, lähetettiin upseerikouluun Jyväskylän lyseon jälkeen tarkoituksena valmistua upseeriksi kuten isänsäkin. Hän ei kuitenkaan viihtynyt ollenkaan armeijassa vaan oli jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut maanviljelystä. Silmätulehdukseen nojautuen hän hankki todistuksen, ettei hän pysty upseeriksi ja aloitti opinnot Harjun maatalousoppilaitoksessa. Kirjeessään äidilleen hän kertoi työskentelevänsä kuin karhu ja valmistuttuaan koulusta hän kertoi tietävänsä maanviljelystä kaiken ja halusi näyttää sysmäläisille miten maata pitää viljellä. Isälleen hän kirjoitti toisaalta nöyrän, mutta toisaalta kovin itsevarman kirjeen. Ellei isä suostu myymään hänelle maata, hän lähtisi tilanhoitajaksi muualle. Isä suostuikin myymään hänelle Rannan kartanon ja myöhemmin hän peri vielä lisää maata vanhemmiltaan. Kerrotaan everstin tuskastuneen joskus Santun haluun saada lisää maata:” Sine sano, osta Veihkylä, osta Veihkylä, mutta mine sano sinulle, maksa sine ite.” Hän sai maita ja tuli tunnetuksi hyvänä maanviljelijänä, joka osasi käyttää hyväkseen uusia koneita ja muitakin uusia menetelmiä. Hän osallistui voimakkaasti kunnallis- ja talouselämään Sysmässä. Hän perusti Osuuspankin (maalaus Osuuspankin neuvotteluhuoneessa) kun ei saanut tarpeeksi velkaa Säästöpankista, jonka isännistöön hän kuului. Hänellä oli leipomo, jonka leivinuunista tehtiin aikoinaan myöhemmin sauna Vuokko Virolaisen ja hänen äitinsä käyttöön heidän muuttaessa kirkonkylään asumaan.
Vuokko Virolainen muistelee vaariaan jäyhänä, vaativana ja työteliäänä miehenä, jonka kanssa hän teki pitkiä kierroksia pelloilla. Pojantyttären pyyntöihin, koskivat ne kissan saamista tai rahaa, vaari useimmiten heltyi, vaikka hieman muristen.